Tutkimustoiminta kehittämisen välineenä

Nykyisin kansalaisilla on hyvät mahdollisuudet päästä hakukoneiden, kuten Googlen kautta tiedon lähteille. Valitettavasti verkkoympäristössä on paljon myös epäluotettavaa tietoa tarjolla, jota saattaa olla vaikea erottaa faktoihin perustuvasta tiedosta. Tekoälyn yleistyessä luotettavan ja epäluotettavan tiedon erottaminen on tullut entistä vaikeammaksi. Tekoäly toimiikin vanhaa sananlaskua mukaillen hyvänä renkinä, mutta huonona isäntänä.

Tutkijoiden tehtävänä on julkaista tutkimustuloksia paitsi tiedeyhteisöjen käyttöön tieteellisinä artikkeleina, myös päätöksentekijöiden ja kaikkien kansalaisten käyttöön yleistajuisina artikkeleina. Tiedeyhteisöjen tehtävänä on myös valvoa tutkimusten luotettavuutta, sillä myöskään kaikki tutkimus ei aina ole luotettavasti toteutettua.

Tutkimustoiminnan tarkoituksena on tuottaa luotettavaa tietoa päätöksenteon tueksi ja yhteiskunnalliseen keskusteluun. Esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollossa palveluiden ja vaikuttavien hoitomenetelmien kehittäminen tulee perustua tutkimusnäyttöön. Tutkimusnäyttöön kootaan esimerkiksi tietystä hoitomenetelmästä ja sen vaikuttavuudesta tehdyt tutkimukset, arvioidaan tutkimusten luotettavuus ja kootaan luotettaviksi arvioitujen tutkimusten tulokset yhteen, jonka perusteella voidaan sitten toimintaa kehittää parhaaseen tietoon perustuen. Näin myös asiakas tai potilas saa perusteltua tietoa siitä, mikä olisi hänen hoidossaan paras hoitovaihtoehto ennen hoitoa koskevaa päätöksentekoa. Suomessa tutkimusnäyttöä sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistarpeisiin kokoavat muun muassa Käypä hoito ja Hoitotyön tutkimussäätiö eli Hotus.

Sama tutkimusnäyttöön perustuva vaatimus koskee myös koulutuksen ja opetusmenetelmien kehittämistä. Tutkimusten avulla saadaan tietoa muun muassa opetusmenetelmistä, jotka tukevat parhaiten oppimisvaikeuksista kärsivien lasten oppimista. Ammatillisen koulutuksen puolelta hyvä esimerkki koskee sitä, millaiset opetusmenetelmät tukevat parhaiten erilaisten oppijoiden tai erilaisten taitojen oppimista. Itsenäinen etäopiskelu ei ole oikea vastaus kaikkeen, vaikka joidenkin kohdalla ja joissakin tilanteissa se voi olla ihan perusteltua.

Myös yritysten toiminnan kehittämiseen tarvitaan myös tutkimustietoa esimerkiksi tuotekehitykseen tai toiminnan laajentamiseen.

Viime aikainen keskustelu siitä, millaisia tutkimuksia tulee rahoittaa ja millaiset tutkimukset eivät kuulu ainakaan julkisen rahoituksen piiriin (valtion budjettirahoitus yliopistoille ja tutkimuslaitoksille, Suomen Akatemian rahoitus), ovat ansaitusti herättäneet huolta tutkijapiireissä. Keskustelussa tuntuu joidenkin kohdalla unohtuneen, että tieteenalat ja niiden tutkimusintressit ovat erilaisia. Esimerkiksi luonnontieteiden, terveystieteiden ja humanististen tieteiden intressit ja menetelmät poikkeavat toisistaan, sillä niiden tuottamaa tietoa tarvitaan keskenään erilaisten kysymysten ratkaisemiseen. 

Tutkimusten tekeminen vaatii osaamista, se vie aikaa ja rahaa. Siksi tutkimustoiminnalle tulee varata riittävä rahoitus, joka ohjataan eri rahoituskanavien kautta haettavaksi tutkijoille. 

Lähteitä:

Holopainen A, Mäkisalo-Ropponen M. Mielipide: Mitä tarkoittaa tiedolla johtaminen terveydenhuollossa? Karjalainen 3.4.2026.

Holopainen A, Mäkisalo-Ropponen M. Mielipide: Vaikuttavuus hyvinvointialueiden kehittämisen tavoitteena. Karjalainen 2.3.2025.

Suhonen R, Ylönen M, Jalonen L, Holopainen A. 2019. Leading Evidence-Based Practice in Finnish Healthcare, pages 83-98. In: Hafsteinsdóttir H, Jónsdóttir H, Kirkevold M, Leino-Kilpi H, Lomborg K, Rahm Hallberg I. (Editors). Leadership in Nursing: Experiences from the European Nordic Countries. Springer, Switzerland.