Kannanotot perustuvat aiheesta julkaistuihin artikkeleihin, mediassa käytyyn keskusteluun ja omiin mielipiteisiini. Kannanottoni käsittelevät sosiaali- ja terveydenhuollon, koulutuksen ja tutkimuksen sekä elinvoiman ja yrittäjyyden kysymyksiä. Myönnän, että olen joutunut rajaamaan asioiden tarkastelua vain tiettyjä puolia painottaen pitääkseni tekstit riittävän lyhyinä. Niiden monipuolisempi tarkastelu olisi todennäköisesti heikentänyt niiden luettavuutta.

SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON KYSYMYKSET

Suomessa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita (ns. sote-palvelut) tuotetaan sekä julkisen että yksityisen sektorin palveluina. Myös useat sosiaali- ja terveysjärjestöt tuottavat sekä maksullisia että maksuttomia palveluita. Pääasiallisesti sote-palvelut ovat julkisin varoin tuotettuja, joita edellä mainitut yksityiset ja eri järjestöjen tuottamat palvelut täydentävät.

Hyvinvointialueet (21 aluetta sekä Helsingin kaupunki) ovat vuodesta 2023 lähtien vastanneet sote-palveluiden eli perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalihuollon palveluiden järjestämisestä. Tavoitteena oli turvata laadukkaat palvelut ja niiden saatavuus, varmistaa työvoiman saatavuus ja hillitä kustannusten kasvua muun muassa integroimalla sosiaalihuollon ja terveydenhuollon palveluita sekä kehittämällä perusterveydenhuoltoa erikoissairaanhoidon kustannusten hillitsemiseksi. Ihan kaikilta osin ei näihin tavoitteisiin ole päästy ja monet hyvinvointialueet kamppailevat tällä hetkellä muun muassa talousvaikeuksien kanssa.

Sote-palveluiden järjestämisen haasteita voidaan tunnistaa useita, joihin tulee etsiä aktiivisesti ratkaisuja niin valtion kuin hyvinvointialueiden toimesta. Näitä ovat muun muassa:

- riittämätön valtion rahoitus ja kustannusten jatkuva kasvu.
Valtion rahoitus on kuluihin nähden kohtuuttoman pieni muun muassa Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon hyvinvointialueilla. Samaan aikaan valtio edellyttää aikataulullisesti tiukkoja sopeutustoimia kulujen hillitsemiseen. Tämä johtaa puolestaan vääjäämättä palvelujen keskittämiseen ja supistamiseen. Valtion rahoitusmallia tuleekin uudistaa niin, että siinä huomioidaan Itä-Suomen väestön ikärakenne ja sairastavuus paremmin huomioon. Myös sopeutumistoimien aikataulua on jatkettava.

- riittämätön henkilöstö ja siitä johtuva henkilöstön kuormittuminen sekä alan veto- ja pitovoiman heikentyminen.
Kun säästöjen saamiseksi on vähennetty henkilöstöä, on etenkin asiakas- ja potilastyössä olevan henkilöstön työmäärä lisääntynyt ja kasvattanut henkilöstön kuormittumista. Pelkona on, että veto- ja pitovoiman heikentyminen johtaa vähitellen henkilöstöpulaan. Tämä on asia, johon tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota, sillä myös henkilöstön eläköityminen on lähivuosina yksi merkittävimmistä työvoimaan liittyvistä haasteista. Hyvinvointialueiden henkilöstöstä noin kolmasosa on jäämässä eläkkeelle seuraavan kymmenen vuoden aikana. Heistä suurin osa on hoitotyöntekijöitä: lähihoitajia ja sairaanhoitajia.

- palvelujen saatavuuden ja riittävän ajoissa hoitoon pääsyn vaikeutuminen.
Säästösyistä palvelujen supistaminen on ollut ymmärrettävää. Se on kuitenkin johtanut tilanteeseen, jossa riittävän ajoissa hoitoon pääsy on vaikeutunut. Tämä kääntää tilanteen pidemmällä ajanjaksolla päinvastaiseksi kuin mihin on pyritty. Kun ihminen ei pääse ajoissa tutkimuksiin ja hoitoon, ongelmat vaikeutuvat ja niiden hoitaminen tulee entistä kalliimmaksi. Erityisesti tämä tulee kasvattamaan erikoissairaanhoidon kuluja, kun perusterveydenhuolto ei pysty ajoissa vastaamaan väestön palvelutarpeeseen.

- väestön ikääntyminen ja osittain siihen liittyvä hoidon ja palvelujen kasvava tarve.
Väestön elinikä kasvaa, mikä on hyvä asia, mutta samaan aikaan kasvaa myös ikääntyvän väestön palvelutarve. Osa iäkkäistä ei enää pärjää kotona edes kotiin vietävien palvelujen avulla, vaan he tarvitsevat ympärivuorokautista hoivaa. Samaan aikaan näitä hoivapaikkoja on vähennetty, jälleen säästösyistä, ja siksi osa ikääntyneistä odottaa paikkaa kohtuuttoman pitkään. Osa heistä on edelleen kotona usein itsekin apua tarvitsevan omaishoitajan turvin ja osa erikoissairaanhoidon hoitopaikoissa. Tähän tulisi puuttua mahdollisimman pian esimerkiksi julkisten ja yksityisten palveluntarjoajien sekä järjestöjen nykyistä tiiviimmällä yhteistyöllä.

Lopuksi - valtion talousarviossa sote-menojen osuus on noin 30 % eli lähes kolmasosa. Sote-palvelujen suurimmat menoerät kohdistuvat erikoissairaanhoitoon, iäkkäiden palveluihin, perusterveydenhuoltoon ja vammaisten palveluihin. Siten ei ole aivan saman tekevää talouden ja myöskään potilasturvallisuuden kannalta, miten ja millä perusteella sosiaali- ja terveydenhuoltoa kehitetään. Siksi päätöksentekijöissä tulee olla myös vahvoja sote-alan osaajia.

Lähteet:

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2026. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmä ja vastuut. Päivitetty 15.5.2026. https://stm.fi/sotepalvelut/jarjestelma-vastuut

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2026. Potilaat joutuvat odottamaan hoitoon pääsyä perusterveydenhuoltoon entistä pidempään - jonot erikoissairaanhoitoon ovat lyhentyneet. Tiedote 3.6.2026. https://thl.fi/ajankohtaista

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Sote-talous, vuodelta 2025. https://thl.fi/data-ja-tilastot/sote-talous

LAPSIPERHEET, LAPSET JA NUORET

Lapsiperheiden hyvinvointi

Lasten ja nuorten mielenterveys 

Lasten ja nuorten mielenterveyskysymykset ovat viime vuosina olleet paljon esillä. Eikä suotta, sillä tiedämme, että mielenterveyden perustukset rakennetaan lapsuudessa ja nuoruudessa. Nuorten masennusoireet ovat yksi yleisimmistä nuorten ja etenkin nuorten tyttöjen terveysongelmista. Vaikka viimeisimmän Kouluterveyskyselyn (2025) mukaan suurin osa, 58–89 %, lapsista ja nuorista oli tyytyväisiä elämäänsä, osa nuorista koki kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta: tytöistä kolmasosa ja pojista alle kymmenesosa.  

Apua tarvitsevien nuorten käynnit ovat lisääntyneet sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa. Samoin sosiaalihuollon erityispalvelujen käyttö on lisääntynyt. Ongelmana on ollut mielenterveyspalvelujen riittämätön saatavuus mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Toisin sanoen palvelut eivät vastaa kysyntää. Palvelujen saatavuutta pyrittiin korjaamaan vuonna 2025 hyväksytyllä lailla lasten ja nuorten terapiatakuusta. Sen tavoitteena on edistää alle 23-vuotiaiden pääsyä lyhytpsykoterapiaan perusterveydenhuollossa. Myös erilaisista digitaalisista menetelmistä on haettu ratkaisua nuorten avun saantiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Itä-Suomi on kärjessä etenkin poikien ADHD-diagnoosien yleisyydessä ja ADHD-lääkkeiden käytössä. Tähän on useita syitä, joista yhtenä on pidetty ADHD:n ylidiagnosointia. Näin siksi, ettei perhe saa tarvitsemaansa tukea ilman lapselle annettua diagnoosia. Monet näistä lapsista ja nuorista ovat myös lastensuojelun asiakkaita. Lastensuojeluilmoituksia tehtiin vuonna 2025 peräti 117 000 lapsesta. Niistä useimmat kasautuivat yhä enemmän samoille lapsille. Kodin ulkopuolelle oli sijoitettuna 17 100 lasta. Nämä luvut kertovat siitä, että meidän tulee kohdentaa lasten ja nuorten mielenterveyspalveluja nykyistä enemmän ennaltaehkäisyyn ja lapsiperheiden varhaiseen tukeen.

Perheiden sekä lapsen ja nuoren varhaiseen tukeen tuleekin resursoida niin, että apua saadaan ennen kuin ongelmat kärjistyvät. Samoin lastensuojeluun tarvitaan lisää työntekijöitä ja sote-alan työntekijöiden osaamisesta on pidettävä huolta lasten ja nuorten mielenterveysongelmien tunnistamiseksi. 

Lähteet:

Aalto-Setälä T, Hietanen-Peltola M, Kalmari H, Linnaranta O. 2025. Lasten ja nuorten mielenterveysoireilu lisääntyy: mitä päättäjä voi tehdä palvelujen parantamiseksi? Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.  https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-516-8 

Helenius J, Kivimäki H, Luopa P. Lasten ja nuorten hyvinvointi - Kouluterveyskysely 2025. THL, Tilastoraportti 44/2025. 

Holopainen A,  Vallius-Hyttinen M, Lukin S, Kaita K. Mielipide: Lasten ja nuorten hyvinvointi on kaikkien yhteinen asia. Karjalainen 2.2.2026 ja Karjalan Heili 12.2.2026.

Hotus 2026. Hotus-hoitosuositus®: Digitaaliset menetelmät nuorten masennuksen hoidon tukena. Työryhmä: Kurki M, Anttila K, Metsäranta K, Laine A, Markkanen P. Hoitotyön tutkimussäätiö. Saatavilla: https://hotus.fi/hoitosuositukset.

Hotus 2026. Hotus-hoitosuositus®: Vanhemman mielenterveys- ja päihdeongelma: Lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukeminen. Työryhmä: Kilkku N, Korhonen T, Hokkila K, Keiski P, Lampinen S, Pajakoski E. Hoitotyön tutkimussäätiö. Saatavilla: https://hotus.fi/hoitosuositukset.

IKÄIHMISTEN PALVELUT JA TERVEYS

Iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalvelut

Iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluissa oli vuonna 2025 iäkkäiden palveluissa noin 220 000 henkilöä. Yli 85-vuotiaista asiakkaina oli tuolloin hieman yli puolet. Palvelujen painopisteenä on kotona asuminen, kuntoutumista toimintakykyä ylläpitävät ja edistävät toimenpiteet. Palvelujen järjestämisestä huolehtivat hyvinvointialueet arvioituaan yksilöllisesti ikäihmisen tuen tarpeen.

Palveluissa on vuosien varrella tapahtunut niin rakenteellisia kuin toiminnallisia muutoksia. Taustalla olevina syinä on pidetty palvelutarpeiden kasvua väetön ikääntyessä, hyvinvointialueiden säästöpaineita ja pyrkimystä vähentää ympärivuorokautisia hoitopaikkoja. Säästöpaineiden alla on kehitetty uudenlaisia palveluita korvaamaan aikaisempia palvelumuotoja. Näistä esimerkkeinä ovat yhteisölliset asumispalvelut, digitaaliset palvelut ja etähoiva. Kotihoidon käyntejä on korvattu esimerkiksi kuvapuhelulaitteiden kautta tapahtuvalla voinnin seurannalla. Myös älykkäillä potilasturvallisuutta tarkkailevilla laitteilla seurataan kotona asuvien kaatumisia ja lääkkeenottoa.

Iäkkäiden, heidän omaistensa ja hoitajien huoli riittävästä avun saannista kertoo kuitenkin siitä, etteivät uudet palvelumuodot ole olleet toistaiseksi riittäviä. Kotihoidossa on liian huonokuntoisia ihmisiä, omaiset ovat huolissaan palvelujen laadusta ja hoitotyöntekijöiden työkuormitus on usein kohtuuton. Etenkin yksin asuvien muistisairaiden hoitoon liittyy myös selkeitä potilasturvallisuusriskejä.

Vaikka iäkkäiden hoivapalveluihin liittyy muun muassa edellä mainittuja ongelmia, on hyvä samalla muistaa, että yhä useampi ikäihminen pärjää hyvin myös kotonaan. Samoin meillä on julkisella ja yksityisellä sektorilla myös hyvin toimivia yhteisöllisiä asumispalveluita ja ympärivuorokautisia hoivakoteja. Valitettavasti niitä on vain liian vähän.

Kotona asuvien ikäihmisten hoidossa on omaishoitajien apu tärkeää niin apua tarvitsevien kuin hoitokustannusten näkökulmasta tarkasteltuna. Monet omaishoitajat ovat itsekin jo iäkkäitä, joten heidän jaksamisestaan ja hyvinvoinnista tulee myös huolehtia. Heille kuuluvat lakisääteiset vapaat, mutta myös vertaistuki, omaishoitajien kurssit ja ohjaus- ja neuvontapalvelut (ks. omaishoitajat.fi/hyvinvointi/).

Perusterveydenhuollon palveluja tuleekin kehittää niin, että iäkkäiden hoidon tarpeet tulevat nykyistä paremmin huomioiduksi. Myös moniammatilliset kotikäynnit tulee ottaa nykyistä yleisemmin käyttöön iäkkäiden hoidossa. Niiden tavoitteena on tunnistaa, miten iäkkäiden kotona asumista voidaan tukea varmistamalla toimintakyvyn ja toimijuuden säilymistä. Tämä vaatii riittäviä resursseja iäkkään kuntoutumista ja toimintakykyä edistävän kotihoidon toteuttamiseen. Tutkimusnäyttö antaa viitteitä myös siitä, että tämä olisi kustannussäästöjä tuottavaa toimintaa. Myös yhteistyötä tulee sujuvoittaa julkisten ja yksityisten palvelujen ja järjestöjen välillä.

Lähteet:

Hotus 2026. Hotus-hoitosuositus®: Iäkkään henkilön toimijuutta ja kuntoutumista edistävä kotihoito. Työryhmä: Lotvonen S, Teerikangas M, Kahanpää A, Nummijoki J, Puustinen J, Tukiainen S. Hoitotyön tutkimussäätiö. Saatavilla: https://hotus.fi/hoitosuositukset.

Laki 612/2021. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä.

Omaishoitajaliitto. https://omaishoitajat.fi/hyvinvointi/ 

Riihola K. Mielipide: Kuka pitää huolta omaishoitajasta? Karjalainen 15.7.2026.

Muistisairautta sairastavien hyvä hoito

Muistisairaudet koskettavat lähes meitä kaikkia, sillä yhä useamman perheessä tai läheisissä on joku, jolla on todettu lievä, keskivaikea tai vaikea muistisairaus. Aina kyse ei ole iäkkäästä henkilöstä. Muistiliiton mukaan Suomessa on arviolta 2 700 työikäisenä eli alle 65-vuotiaana etenevään muistisairauteen sairastunutta ja vuosittain muistisairauteen sairastuu 600 työikäistä. Joissakin tutkimuksissa työiässä sairastuneiden määrä on arvioitu huomattavasti suuremmaksi, jopa 3 000–8 000 sairastuneeseen. Arvioiden erilaisuuden yhtenä syynä on pidetty varhaista diagnoosikoodin asettamista, kun epäillään muistisairautta. Käytännössä epäilyjen taustalta ei kuitenkaan läheskään aina löydy etenevää muistisairautta. Työikäisten muistisairauden diagnosointia vaikeuttaakin esimerkiksi työelämän kiireestä johtuva työuupumus, stressi tai masennusoireet. Muistiin liittyvien tutkimusten tulee käynnistyä, jos henkilön käyttäytymisessä, luonteessa tai työssä suoriutumisessa on havaittavissa selkeä muutos.

Muistisairauksien diagnostiikka on kehittynyt ja kehittyy koko ajan, mikä on mahdollistanut niiden aikaisempaa varhaisemman tunnistamisen ja hoidon aloittamisen. Yksittäisistä muistisairauksista yleisin on Alzheimerin tauti, tosin nykyisin etenkin ikääntyneillä yleisin sairauden muoto on niin sanottu sekamuotoinen muistisairaus, jossa todetaan useampaan muistisairauteen sopivia löydöksiä.

Muistisairaan hoito perustuu yksilölliseen hoito-, kuntoutus- ja palvelusuunnitelmaan. Hoidossa on käytössä sekä lääkkeellisiä että lääkkeettömiä hoitoja. Muistisairauksien lääkehoito lievittää oireita ja hidastaa niiden etenemistä. Lääkehoidosta voi lukea lisää esimerkiksi Käypä hoidon -sivuilta, https://www.kaypahoito.fi/khp00094.

Lääkkeettömiin hoitokeinoihin lukeutuvat ovat muun muassa terveellinen ravinto, liikunta ja aivoja aktivoiva toiminta toimintakyvyn ylläpitämiseksi. Näitä ovat muun muassa muistelu, musiikkiterapia ja erilaiset ryhmätoiminnot. Esimerkiksi musiikki tukee joidenkin muistisairaiden päivittäisistä toiminnoista selviytymistä ja sillä on todettu olevan myös rauhoittava vaikutus. Lisää lääkkeettömistä hoitokeinoista ja muistisairautta sairastavan kohtaamisesta voi lukea Muistiliiton sivuilta, https://muistiliitto.fi/wp-content/uploads/2025/08/Muistisairaan-kohtaaminen-FI-valmis_saavutettava.pdf

Muistisairaus koskettaa aina muistisairaan lisäksi hänen perhettään ja läheisiään. Siksi muistisairaan hyvään hoitoon kuuluu myös omaisten ja läheisten huomiointi, jaksamisen tukeminen ja heidän tarpeidensa kuuleminen. Tämän lisäksi tulee kehittää muistisairaiden päivätoimintaa, joka on valtakunnallisesti tarkasteltuna jäänyt valitettavan vähäiselle huomiolle. Päivätoiminta tuo toivottua vaihtelua sekä muistisairaan että läheisten arkeen. Muistisairas saa päivätoiminnan kautta virikkeitä elämäänsä, joka tukee hänen toimintakykyään ja elämänlaatuaan. Läheisille päivätoiminta antaa mahdollisuuden hoitaa omia asioita tai levähtää.

Päivätoiminnan kehittämisen ohella tulee valtakunnallisesti kehittää työikäisten muistisairautta sairastavien mahdollisimman varhaista diagnosointia ja hoidon aloittamista. Näin voidaan varmistaa, että heillä on sairaudestaan huolimatta edessään mahdollisimman monia hyviä vuosia, kun hoito on aloitettu ajoissa. Näissä tapauksissa myös perhe tarvitsee erityistä tukea.

Lähteet:

Hamari L, Marin K, Siltanen H, Parisod H, Eskolin S-E, Heikkilä K, Holopainen A. 2023. Muistisairautta sairastavien päivätoiminta Suomessa. Hoitotyön tutkimussäätiö ja Muistiliitto. https://muistiliitto.fi/wp-content/uploads/2024/09/MuistisairauttaSairastavienPaivatoiminta_B5_saavutettava.pdf

Hotus 2020. Hotus-hoitosuositus®: Muistisairaan henkilön päivittäistoiminnoista suoriutumisen tukeminen – Lääkkeettömät menetelmät hoitotyössä. Työryhmä: Parisod H, Haapala O, Koskenniemi J, Okkonen E, Saarnio R, Tuomikoski A. Hoitotyön tutkimussäätiö. Saatavilla: https://hotus.fi/hoitosuositukset.

Käypä hoito, Muistisairaudet. https://www.kaypahoito.fi/khp00094

Muistiliitto. 2025. Muistisairaan kohtaaminen. https://muistiliitto.fi/wp-content/uploads/2025/08/Muistisairaan-kohtaaminen-FI-valmis_saavutettava.pdf

Solje E, Krüger J. 2024. Muistisairaudet lisääntyvät työikäisillä – pitääkö meidän olla huolissamme? Gerontologia 28(3), 205–206.

Terveyskylä. Työikäisten muistisairauksien erityispiirteet. https://www.terveyskyla.fi/aivotalo/aivosairaudet/muistisairaudet/tyoikaisten-muistisairauksien-erityispiirteita

KOULUTUS JA TUTKIMUS

Suomalainen koulutusjärjestelmä ja kouluverkko

Koulutusjärjestelmämme muodostuu varhaiskasvatuksesta, esiopetuksesta, yleissivistävästä 9-vuotisesta perusopetuksesta (peruskoulu), toisen asteen koulutuksesta (lukio- ja ammatillinen koulutus) ja korkea-asteen koulutuksesta (ammattikorkeakoulu- ja yliopistokoulutus). Oppivelvollisuus alkaa yleensä sinä vuonna, kun lapsi täyttää 7 vuotta ja päättyy 18-vuotiaana. Useimpiin muihin maihin verrattuna koulutus on Suomessa opiskelijalle ilmaista. Maksuton opetus perusopetuksessa ja toisen asteen koulutuksessa sisältää muun muassa opetuksen, opiskelumateriaalit ja ruokailun.

Suomalainen koulutus tunnetaan maailmalla korkeatasoisena. Opettajien koulutus on yliopistoissa ja heidän ammattitaitonsa arvostetaan korkealle. Hyvätasoinen koulutus varmistaa meillä kansalaisille hyvän perussivistystason ja eri ammatteihin kouluttautuneille riittävän osaamisen valitsemassaan ammatissa toimimiselle.

Kuntien säästöpaineet ja lasten määrän väheneminen ovat johtaneet Suomessa kouluverkoston supistamiseen ja keskittämiseen. Koulun lakkauttaminen on aina vaikea päätös, sillä esimerkiksi haja-asutusalueilla kouluilla on on perinteisesti ollut iso merkitys koko kylän tai asuinalueen toiminnalle. Myös lapsiperheiden asuinalueen valinnassa on koulun sijainnilla ollut keskeinen merkitys.

Koulujen lakkauttamisen tulee perustua taustalla oleviin faktoihin ja ennakkoarviointiin perustuvaan tietoon. Tästä huolimatta koulun sulkemista koskevat perustelut voivat vaihdella riippuen, mitä päätöksentekijät kootun tiedon perusteella painottavat. Painotetaanko pelkästään lasten määrää vai huomioidaanko myös esimerkiksi koulumatkojen pituus ja niistä koituvat kustannukset. Päätökset tulekin valmistella huolellisesti ja keskusteluyhteys on koko prosessin ajan säilytettävä vanhempien, opettajien ja päättäjien välillä. Näin varmistetaan, että kaikki asianosaiset tietävät, mihin viimekädessä päätös on perustunut.

Lähteet:

Myllymäki R, Leinonen E, Lahtinen M. 2020. Päätöksentekomenettely kouluverkon muutoksissa, Ohjeistus. Kuntaliitto. Saatavilla: www.kuntaliitto.fi

Tutkimustoiminta kehittämisen välineenä

 Nykyisin kansalaisilla on hyvät mahdollisuudet päästä hakukoneiden, kuten Googlen kautta tiedon lähteille. Valitettavasti verkkoympäristössä on paljon myös epäluotettavaa tietoa tarjolla, jota saattaa olla vaikea erottaa faktoihin perustuvasta tiedosta. Tekoälyn yleistyessä luotettavan ja epäluotettavan tiedon erottaminen on tullut entistä vaikeammaksi. Tekoäly toimiikin vanhaa sananlaskua mukaillen hyvänä renkinä, mutta huonona isäntänä. 

 Tutkijoiden tehtävänä onkin julkaista tutkimustuloksia paitsi tiedeyhteisöjen käyttöön tieteellisinä artikkeleina, myös kaikkien kansalaisten käyttöön yleistajuisina artikkeleina. Tiedeyhteisöjen tehtävänä on myös valvoa tutkimusten luotettavuutta, sillä myöskään kaikki tutkimus ei aina ole luotettavasti toteutettua. 

Tutkimustoiminnan tarkoituksena on tuottaa luotettavaa tietoa päätöksenteon tueksi ja yhteiskunnalliseen keskusteluun. Esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollossa palveluiden ja vaikuttavien hoitomenetelmien kehittäminen tulee perustua tutkimusnäyttöön. Tutkimusnäyttöön kootaan esimerkiksi tietystä hoitomenetelmästä ja sen vaikuttavuudesta tehdyt tutkimukset, arvioidaan tutkimusten luotettavuus ja kootaan luotettaviksi arvioitujen tutkimusten tulokset yhteen, jonka perusteella voidaan sitten toimintaa kehittää parhaaseen tietoon perustuen. Näin myös asiakas tai potilas saa perusteltua tietoa siitä, mikä olisi hänen hoidossaan paras hoitovaihtoehto ennen hoitoa koskevaa päätöksentekoa. Suomessa tutkimusnäyttöä sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistarpeisiin kokoavat muun muassa Käypä hoito ja Hoitotyön tutkimussäätiö eli Hotus.

Sama tutkimusnäyttöön perustuva vaatimus koskee myös koulutuksen ja opetusmenetelmien kehittämistä. Tutkimusten avulla saadaan tietoa muun muassa opetusmenetelmistä, jotka tukevat parhaiten oppimisvaikeuksista kärsivien lasten oppimista. Ammatillisen koulutuksen puolelta hyvä esimerkki koskee sitä, millaiset opetusmenetelmät tukevat parhaiten erilaisten oppijoiden tai erilaisten taitojen oppimista. Itsenäinen etäopiskelu ei ole oikea vastaus kaikkeen, vaikka joidenkin kohdalla ja joissakin tilanteissa se voi olla ihan perusteltua.

Myös yritysten toiminnan kehittämiseen tarvitaan myös tutkimustietoa esimerkiksi tuotekehitykseen tai toiminnan laajentamiseen.

Viime aikainen keskustelu siitä, millaisia tutkimuksia tulee rahoittaa ja millaiset tutkimukset eivät kuulu ainakaan julkisen rahoituksen piiriin (valtion budjettirahoitus yliopistoille ja tutkimuslaitoksille, Suomen Akatemian rahoitus), ovat ansaitusti herättäneet huolta tutkijapiireissä. Keskustelussa tuntuu joidenkin kohdalla unohtuneen, että tieteenalat ja niiden tutkimusintressit ovat erilaisia. Esimerkiksi luonnontieteiden, terveystieteiden ja humanististen tieteiden intressit ja menetelmät poikkeavat toisistaan, sillä niiden tuottamaa tietoa tarvitaan keskenään erilaisten kysymysten ratkaisemiseen.  

Tutkimusten tekeminen vaatii osaamista, se vie aikaa ja rahaa. Siksi tutkimustoiminnalle tulee varata riittävä rahoitus, joka ohjataan eri rahoituskanavien kautta haettavaksi tutkijoille.

Lähteitä:

Holopainen A, Mäkisalo-Ropponen. Mielipide: Mitä tarkoittaa tiedolla johtaminen terveydenhuollossa? Karjalainen 3.4.2026.

Holopainen A, Mäkisalo-Ropponen. Mielipide: Vaikuttavuus hyvinvointialueiden kehittämisen tavoitteena. Karjalainen 2.3.2025.

Suhonen R, Ylönen M, Jalonen L, Holopainen A. 2019. Leading Evidence-Based Practice in Finnish Healthcare, pages 83-98. In: Hafsteinsdóttir H, Jónsdóttir H, Kirkevold M, Leino-Kilpi H, Lomborg K, Rahm Hallberg I. (Editors). Leadership in Nursing: Experiences from the European Nordic Countries. Springer, Switzerland.

ITÄ-SUOMEN ELINVOIMA

Elinvoimainen Itä-Suomi syntyy yhteistyöllä

Itäinen Suomi on kärsinyt eniten viime vuosien kriiseistä ja niiden seurannaisvaikutuksista. Monille yrityksille tämä on tarkoittanut merkittävää kysynnän hiipumista, kustannusten nousua ja vientitulon vähentymistä. Samaan aikaan alueen yritykset ovat kuitenkin edelleen sitoutuneita toimimaan alueella ja kiinnostuneita kotiseutunsa kehittämiseen. Tämä tarjoaa erinomaiset lähtökohdat koko itäisen Suomen elinvoiman kehittämiselle.

Ilmeisistä haasteistaan huolimatta itäisellä Suomella on kaikki mahdollisuudet kehittyä dynaamiseksi yritystoiminnan alueeksi. Tämä edellyttää kaikilta poliittisilta päättäjiltä itäisten maakuntien tilanteen ymmärrystä, kykyä arvioida erilaisten päätösten vaikutuksia alueen ihmisiin ja yrityksiin sekä tahtoa toimia aina alueen parhaaksi. Itäisen Suomen menestys on koko maan ja myös EU:n edun mukaista.

Elinvoiman vahvistamiseksi tarvitaan myös tiivistä joukkuepeliä alueen maakuntien välillä, päättäjien ja yritysten kesken sekä yritysverkostoissa. Vain laaja yhteistyö ja toimijoita yhdistävä yritysmyönteisyys mahdollistavat erilaiset rohkeat pilotit ja kokeilut, joilla voidaan tehokkaasti vaikuttaa yrittäjyyden lisääntymiseen, yritystoiminnan kasvumahdollisuuksiin ja yritysten jatkuvuuteen alueella. Esimerkiksi toimet yritysten omistajanvaihdosten vauhdittamiseksi ovat tarpeen, sillä yhä useampi yrittäjä on eläköitymässä ja etsii nyt jatkajaa yritystoiminnalleen. Näissä omistajanvaihdoksissa onnistuminen on jopa kohtalonkysymys monelle itäisen Suomen kunnalle, niiden palveluille, työllisyydelle ja elinvoimalle.

Lähteitä: 

Elinkeinoelämän keskusliitto. Itäisestä Suomesta erityistalousalue. EK:n toimenpideohjelma. https://ek.fi/wp-content/uploads/2024/03/EK_Itainen_Suomi_ohjelma_net_FINAL.pdf

Itä-Suomen saavutettavuus tavoitteena

Saavutettavuudella on merkitystä yritysten toimintaedellytyksille. Itä-Suomen osalta tämä tarkoittaa liikenneyhteyksien parantamista, kuten Itäradan edistämistä, Karjalan- ja Savonratojen parantamista ja tiestön peruskorjauksia. Lentoyhteyksien säilyttäminen maakuntakentillä (Joensuu ja Kuopio) on kasvaville yrityksille lähes elinehto.

Itä-Suomen verrattain heikot suhdannenäkymät ja rahoituksen saatavuuteen ongelmat ovat raja-alueiden yrityksille iso haaste. Muun muassa Venäjän rajan sulkeutuminen, toiminnan keskittyminen kasvukeskuksiin (Kuopio, Joensuu), investointihalukkuuden väheneminen ja pankkien lainanannon kiristyminen ovat kaikki erikseen ja yhdessä vaikeuttaneet pienten ja keskisuurten yritysten kasvumahdollisuuksia. Tämän seurauksena kasvuhakuisia yrityksiä esiintyy Itä-Suomessa selvästi keskimääräistä vähemmän.

Kasvun ja yrittäjyyden mahdollisuuksien vahvistamiseksi tarvitaan investointeja edistävän erityistalousalueen pilotti Itä-Suomeen. Siihen liittyvät myös investoinnit energiaan ja vihreään siirtymään. Sähkösiirron kantaverkkoa tulee vahvistaa, jolloin tuettaisiin yritysten kiinnostusta investoida Itä-Suomeen. Kasvun mahdollistajina toimivat myös muun muassa tutkimustiedon hyödyntäminen, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyö työvoimaperäisen maahanmuuton edistäminen ja tasapainoinen alueiden kehittäminen. jolloin kehittäminen ei kohdistu pelkästään kasvukeskuksiin. Kunnossa olevilla laajakaistayhteyksillä mahdollistettaisiin etätyö myös maaseudulla.

Lähteitä:

Elinkeinoelämän keskusliitto. Itäisestä Suomesta erityistalousalue. EK:n toimenpideohjelma. https://ek.fi/wp-content/uploads/2024/03/EK_Itainen_Suomi_ohjelma_net_FINAL.pdf

Pohjois-Karjalan maakuntaliitto

Pohjois-Savon maakuntaliitto

Valtioneuvoston kanslia. Itäisen Suomen ohjelma. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/server/api/core/bitstreams/ec6283d2-d9c1-49a7-8088-2ea8975abeb4/content[JH1]

Pienyritykset ovat kokoaan suurempia

Itä-Suomessa noin 96 % yrityksistä on yksinyrittäjiä tai alle 10 henkeä työllistäviä yrityksiä (ns. mikroyrittäjiä). Lukumääräisesti näitä yrityksiä on Itä-Suomessa 30 000–35 000, joista suurin osa Pohjois-Savossa. Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Savossa pieniä yrityksiä on molemmissa lähes saman verran eli yhteensä hieman yli 18 000. Vaikka pienyritykset eivät ole yhtä merkittäviä työllistäjiä kuin keskisuuret ja suuret yritykset, ovat ne jo suuren lukumääränsä takia tärkeitä myös työllistämisen näkökulmasta. Lisäksi pienyrityksillä on usein tärkeä rooli suurempien yritysten alihankintaverkostoissa sekä kuntien elinvoiman varmistajina ja kuntalaisille suunnattujen palvelujen tarjoajina.

Pienyrittäjiä toimii useilla eri aloilla. Yleensä yritys on perustettu alalle, jossa yrittäjällä itsellään on osaamista ja paikallista kysyntää. Isompiin yrityksiin verrattuna pienten yritysten haasteena on, että yrittäjät itse joutuvat perehtymään sellaisiin yrityksen toimintaedellytyksiin liittyviin kysymyksiin, joihin isommissa yrityksissä on omat osaajansa. Näitä ovat esimerkiksi markkinointiin ja asiakashankintaan, laskutukseen, verotuksen ja rahoitukseen liittyvät kysymykset. Siksi onkin tärkeää, että pienyrittäjien hallinnollista taakkaa kevennetään byrokratiaa purkamalla ja vapautetaan siten yrittäjien resursseja ydinbisneksen kehittämiseen. Myös omaan ajanhallintaan on etenkin aloittelevien yrittäjien syytä kiinnittää huomiota, ettei yritystoimintaa jouduta lopettamaan yrittäjän uupumisen takia.

Pienyritysten toiminnan mahdollistamiseksi tulee:

• nostaa Alv:n alarajaa
• tukea ensimmäisen työntekijän palkkaamisessa
• etsiä ratkaisuja yrittäjien työttömyysturvan mahdollistamiseksi
• kehittää yrittäjien eläketurvaa edelleen
• varmistettava yrittäjyyteen ja omistajuuteen kannustava verotus
• oppisopimuskoulutuksesta aiheutuvien kulujen kattavampi korvaus
• sujuvoittaa sääntelyä ja keventää yrittäjien hallinnollista taakkaa

Lähteitä:

Yrittäjät.fi

Taloudellinen elinvoima ja dynaaminen yrittäjyys

Yrittäjä Jari Päivänurmen luvalla julkaisen mielestäni hänen tärkeän kannanottonsa yrittäjyydestä:

"Suomen talous tarvitsee kasvua, investointeja ja rohkeita yrittäjiä. Mutta yrittäjyyteen kuuluu aina myös riski. Jos epäonnistuminen johtaa vuosikymmeniä kestävään velkavankeuteen, yhä harvempi uskaltaa perustaa yrityksen tai investoida uusiin mahdollisuuksiin.

Siksi tarvitsemme järjestelmän, joka kannustaa vastuulliseen riskinottoon. Rehellisesti toimineelle yrittäjälle on annettava mahdollisuus uuteen alkuun kohtuullisen ajan jälkeen. Se ei tarkoita vastuun pakenemista, vaan sitä, että epäonnistuminen ei merkitse taloudellista elinkautista.

Konkurssin kokenut yrittäjä ei ole menetetty voimavara - päinvastoin. Hänellä on kokemusta, osaamista ja arvokkaita oppeja, joita voidaan hyödyntää uusien yritysten, työpaikkojen ja innovaatioiden rakentamisessa. Suomen ei pidä menettää tätä osaamista vuosiksi velkakierteeseen.

Myös kansainvälinen kilpailukyky edellyttää uudistumista. Monissa länsimaissa, kuten Yhdysvalloissa, joustava konkurssijärjestelmä antaa yrittäjälle mahdollisuuden nousta takaisin nopeasti. Tämä lisää yritystoiminnan dynamiikkaa, investointeja ja talouskasvua. Suomen tulee olla maa, jossa yrittäminen on houkuttelevaa ja jossa myös epäonnistumisen jälkeen voi rakentaa uuden menestyksen.

Kyse ei ole velkojen unohtamisesta, vaan tasapainoisesta järjestelmästä, jossa velkojien oikeudet turvataan, väärinkäytökset estetään ja rehelliselle yrittäjälle annetaan mahdollisuus aloittaa uudelleen.

Lopuksi haluan todeta: Yrittäjyyttä ei vahvisteta koventamalla seuraamuksia epäonnistumisesta, vaan lisäämällä mahdollisuuksia onnistua uudelleen. Kun uskallus riskinottoon kasvaa, syntyy uusia yrityksiä, uusia työpaikkoja ja vahvempi Suomi.

Annetaan yrittäjille mahdollisuus uuteen alkuun - se on investointi Suomen kasvuun, kilpailukykyyn ja tulevaisuuteen."

Kommenttini yllä olevaan Jarin kannanottoon:

Mielestäni Jari puhuu rohkeasti tuossa tekstissään asiasta, jota ei moni sellainen ihminen tule ajatelleeksi, joka ei ole itse toiminut yrittäjänä tai lähipiirissä ei ole yrittäjinä toimineita. Konkurssin taustalta voi löytyä hyvin erilaisia syitä, jotka ovat johtaneet yrityksen maksukyvyttömyyteen. Etenkin pienyrittäjien kohdalla taustalla voi olla esimerkiksi yrittäjän perhetilanteeseen liittyvät vaikeudet, ulkopuoliset tekijät (mm. korona, sodat), alan kilpailutilanne tai kohonneet kustannukset. Näissä tilanteissa pienyritys voi ajautua yllättävänkin nopeasti maksuvaikeuksiin ja tilanteeseen, jossa konkurssi on ainoa vaihtoehto. Koska tilanteet elävät ja muuttuvat, voi samainen yrittäjä kokemuksistaan oppineena olla jatkossa menestyvä yrittäjä ja työllistäjä, jos hänelle annetaan siihen mahdollisuus. Näistä olen itsekin kuullut useita hyviä esimerkkejä.