Iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalvelut

Iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluissa oli vuonna 2025 iäkkäiden palveluissa noin 220 000 henkilöä. Yli 85-vuotiaista asiakkaina oli tuolloin hieman yli puolet. Palvelujen painopisteenä on kotona asuminen, kuntoutumista toimintakykyä ylläpitävät ja edistävät toimenpiteet. Palvelujen järjestämisestä huolehtivat hyvinvointialueet arvioituaan yksilöllisesti ikäihmisen tuen tarpeen.

Palveluissa on vuosien varrella tapahtunut niin rakenteellisia kuin toiminnallisia muutoksia. Taustalla olevina syinä on pidetty palvelutarpeiden kasvua väetön ikääntyessä, hyvinvointialueiden säästöpaineita ja pyrkimystä vähentää ympärivuorokautisia hoitopaikkoja. Säästöpaineiden alla on kehitetty uudenlaisia palveluita korvaamaan aikaisempia palvelumuotoja. Näistä esimerkkeinä ovat yhteisölliset asumispalvelut, digitaaliset palvelut ja etähoiva. Kotihoidon käyntejä on korvattu esimerkiksi kuvapuhelulaitteiden kautta tapahtuvalla voinnin seurannalla. Myös älykkäillä potilasturvallisuutta tarkkailevilla laitteilla seurataan kotona asuvien kaatumisia ja lääkkeenottoa.

Iäkkäiden, heidän omaistensa ja hoitajien huoli riittävästä avun saannista kertoo kuitenkin siitä, etteivät uudet palvelumuodot ole olleet toistaiseksi riittäviä. Kotihoidossa on liian huonokuntoisia ihmisiä, omaiset ovat huolissaan palvelujen laadusta ja hoitotyöntekijöiden työkuormitus on usein kohtuuton. Etenkin yksin asuvien muistisairaiden hoitoon liittyy myös selkeitä potilasturvallisuusriskejä.

Vaikka iäkkäiden hoivapalveluihin liittyy muun muassa edellä mainittuja ongelmia, on hyvä samalla muistaa, että yhä useampi ikäihminen pärjää hyvin myös kotonaan. Samoin meillä on julkisella ja yksityisellä sektorilla myös hyvin toimivia yhteisöllisiä asumispalveluita ja ympärivuorokautisia hoivakoteja. Valitettavasti niitä on vain liian vähän.

Perusterveydenhuollon palveluja tuleekin kehittää niin, että iäkkäiden hoidon tarpeet tulevat nykyistä paremmin huomioiduksi. Myös moniammatilliset kotikäynnit tulee ottaa nykyistä yleisemmin käyttöön iäkkäiden hoidossa. Niiden tavoitteena on tunnistaa, miten iäkkäiden kotona asumista voidaan tukea varmistamalla toimintakyvyn ja toimijuuden säilymistä. Tämä vaatii riittäviä resursseja iäkkään kuntoutumista ja toimintakykyä edistävän kotihoidon toteuttamiseen. Tutkimusnäyttö antaa viitteitä myös siitä, että tämä olisi kustannussäästöjä tuottavaa toimintaa. Myös yhteistyötä tulee sujuvoittaa  julkisten ja yksityisten palvelujen ja järjestöjen välillä.

Lopuksi - etenkin kotona asuvien iäkkäiden hoidossa on omaishoitajien apu tärkeää etenkin apua tarvitsevien, mutta myös hoitokustannusten näkökulmasta tarkasteltuna. Monet omaishoitajat ovat itsekin jo iäkkäitä, joten heidän jaksamisestaan ja hyvinvoinnistaan tulee myös huolehtia. Omaishoitajien toimintakykyä tulee arvioida yhtälailla säännöllisesti kuin hoidettavankin. Jos heidän toimintakyvystä ja jaksamisesta ei pidetä huolta, saattaa kotihoidossa olla kohta kaksi hoidettavaa. Omaishoitajille kuuluvat lakisääteiset vapaat, mutta myös vertaistuki, tarvittaessa omaishoitajien kurssit ja ohjaus- ja neuvontapalvelut (ks. omaishoitajat.fi/hyvinvointi/). 

Lähteet:

Hotus 2026. Hotus-hoitosuositus®: Iäkkään henkilön toimijuutta ja kuntoutumista edistävä kotihoito. Työryhmä: Lotvonen S, Teerikangas M, Kahanpää A, Nummijoki J, Puustinen J, Tukiainen S. Hoitotyön tutkimussäätiö. Saatavilla: https://hotus.fi/hoitosuositukset.

Laki 612/2021. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä.

Omaishoitajaliitto. https://omaishoitajat.fi/hyvinvointi/

Riihola K. Mielipide: Kuka pitää huolta omaishoitajasta? Karjalainen 15.7.2026.