Omalääkäri-omahoitajamalli vai hoidon jatkuvuusmalli – mistä niissä on kyse?

Julkaistu: Karjalainen 2.4.2025

Sosiaali- ja terveysministeriö ja valtiovarainministeriö ovat käynnistäneet ohjelman, jonka tarkoituksena on omalääkärimallien edistäminen hyvinvointialueilla. Omalääkärimalliin ja hoidon jatkuvuusmallin eduista on tutkimusnäyttöä, muun muassa hoidon saatavuuden ja jatkuvuuden parantuminen erityisesti perusterveydenhuollossa. Omalääkärimallin sijaan tosin puhuisin omalääkäri–omahoitajamallista, sillä lääkäri ja hoitotyöntekijä ovat työpari asiakkaan terveyden edistämiseen ja potilaan hoitoon liittyvissä kysymyksissä.

Mistä näissä malleissa on kyse? Sekä omalääkäri–omahoitajamallissa että hoidon jatkuvuusmallissa pyritään siihen, että potilaan hoitosuhde ja asiointi säilyy samoilla ammattihenkilöillä hoidon jatkuvuuden varmistamiseksi. Etenkin paljon terveyspalveluita tarvitsevien kohdalla (esimerkiksi osa pitkäaikaissairaista ja vanhuksista) hoidon jatkuvuus on potilaan, häntä hoitavien ammattihenkilöiden sekä hoitotulosten ja kustannusten näkökulmasta tärkeää. Kun potilas ja häntä hoitavat ammattihenkilöt tuntevat toisensa ja potilaan hoitohistorian, se edistää potilaan luottamusta hoitoa koskevaan päätöksentekoon ja säästää sekä potilaan että ammattihenkilön aikaa.

Omalääkäri-omahoitajamallissa korostetaan erityisesti hoitavan lääkärin ja/tai hoitajan ja potilaan keskinäistä vuorovaikutussuhdetta hoidon jatkuvuuden varmistamisessa. Hoidon jatkuvuusmallissa lähtökohta on sama, mutta painopiste on potilaan ja lääkärin välisen suhteen jatkuvuudessa, joskin potilaan hoidon tukena on myös omahoitaja ja tarvittaessa muita potilaan hoitoon osallistuvia ammattilaisia. Eli kyse on pitkälle samasta asiasta, mutta hoidon jatkuvuusmallissa korostetaan enemmän myös muiden ammattilaisten kuin lääkärin ja hoitajan merkitystä potilaan hoidossa.

"Palveluiden kehittämiseksi ei riitä, että kehitetään yksittäisiä menetelmiä."

Potilaan hoitosuhteen jatkuvuuden toteutumiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota muun muassa siksi, että olemme sote-palveluihin ottamassa entistä laajemmin käyttöön digitaalisia menetelmiä hoidon toteutumisen arviointiin ja seurantaan. Kun potilas ja häntä hoitava ammattilainen tapaavat tulevaisuudessa harvemmin vastaanotolla, on tärkeää, että ammattilainen tuntee potilaan ja osaa siten paremmin arvioida, milloin potilas tarvitsee vastaanottokäynnin ja milloin hän pärjää etäyhteyksillä tapahtuvien tapaamisten turvin. Hyvinvointialueilla palveluiden kehittämiseksi ei riitä, että kehitetään yksittäisiä menetelmiä palveluiden toteuttamiseen, kuten digipalveluita. Tulee myös tunnistaa, mitä näiden menetelmien toteutus edellyttää potilaiden hyvän hoidon toteutumiseksi – potilaan tuntemusta ja hoidon jatkuvuuden varmistamista.

Arja Holopainen, sh, TtT, dosentti